Daniele
Willis | Mari Pihlajakoski | Minna Räsänen | Katri Tapola | Jari
Haanperä | Markku Tanttu | Mirka Flander | Hannu Pakarinen |
Juha Mäki-Jussila | Ulla-Maija Wikman | Ritva Harle | Krista Kortelainen | Nella Keskisarja | Jari Järnström | Iina Kuusimäki
Miten
juuremme muodostuvat? Miten kasvamme kiinni paikkaan, yhteisöön,
toisiimme? Lapsuuden kokemukset ympäristöstä muodostavat erityisen
voimakkaita tunnesiteitä, mutta voimme elämämme aikana juurtua yhä
uudelleen. Mikä saakaan meidät valitsemaan paikkamme ja toisemme eri
elämän vaiheissa? Millä tavalla varhaisimmat juurtumisemme seuraavat
mukanamme läpi elämän? Minkälainen kartasto elämämme
juurtumiskertomuksesta piirtyisi? Miltä juurettomuus tuntuu?
Juuria
ja juurtumisia pohditaan Taiteilijatalo Ars Longan ryhmänäyttelyssä,
joka jatkaa 5-vuotisjuhlavuoden ryhmänäyttelyiden sarjaa.
T e x t — I i n a K u u s i m ä k i
Vieraalla
maalla kylvetään siemenet ja juuret, jotka molemmat tuovat mukanaan
sekä alkuperäiskasvien että muiden lajien hedelmiä. Juuret ja puut,
joita minulla ei koskaan todella ollut, kukoistavat ja kasvavat,
luonnonkukkini, jotka jättävät pysyvän vaikutuksen maastoon. ~ Daniele Willis — Prinsessat Kunta
Minusta
tuntui, etten enää ollut elossa ilman noita ihmisiä, ilman hymyä ja
valoa… Olin löytänyt paikkani maailmassa, jossa oli ollut hyvin vaikea
löytää edes pientä sopivaa sopukkaa... He olivat pakolaisia,
ei-toivottuja muukalaisia, enkä tiennyt elikö heidän sisällään
kodittomuus vai kyky kotiin. ~ Katri Tapola — Pudonnut
Maalauksissani
luonto kohtaa rakennetun. Lopputuloksena voi olla symbioosi tai luonnon
lopullinen voitto olemassaolokamppailussa. Värin ilmaisuvoimalle
pohjautuvat teokset antavat myös aihetta pohtia ihmisen osuutta joko
itse hylkäämäänsä, tai pakon edessä jättämäänsä ympäristöön. Luonto
muokkaa kuitenkin pikkuhiljaa asutun ympäristön muodoiksi, väreiksi,
varjoiksi ja valoksi. Maalaukseni kertovat tästä prosessista ja miellän,
että rakennettu maisema liittyy maisemamaalauksen traditioon. ~ Krista Kortelainen — Runoilijan talo
Valokuvissani
olen usein pohtinut identiteettiäni. Omakuvien tekeminen on ollut
paaston kaltaista puhdistumista, jonka jälkeen mieli ja ruumis ovat
voineet paremmin. Mielessäni olen usein palannut lapsuuteni
kasvuympäristöön, pohjalaiseen muutaman sadan asukkaan kylään
Oksavalle. 1970-luvulla kylän läpi johti vanhojen koivujen reunustama
kylätie. Koivukujan varrella olivat Osuuskauppa, Osuusliike, Kinnusen
T-kauppa, Nurmenniemen vaatetusliike, Säästöpankki, Gulfin huoltoasema,
Posti ja kansakoulu. Maantieteilijät, jotka tutkivat ihmisten
käyttäytymistä tilassa, sanovat ihmisten kantavan päänsä sisällä
mentaalikarttaa, joka on syntynyt ajan saatossa kaikista niistä
kokemuksista ja ihmisistä, joita olemme tavanneet. Mentaalikartta
sisältää sekä tiedollisia, että tunneperäisiä aineksia ja voi osaltaan
selittää koti-ikävän. ~ Hannu Pakarinen — omakuvia sarjasta Lakeus
Minä
olen elänyt niin useissa paikoissa että hankalaa, nimetä yhtä. Osa
lapsuutta Lapissa, paukkupakkasissa ja revontulien maassa. Sen jälkeen
Helsingissä ihan tavallisessa lähiössä. Teoksessani aihe on variseminen,
miten jokaisesta paikasta varisee joitakin, kultahippuja mukaan
kannettavaksi. Sain ystävältä lahjaksi Norbet Eliaksen kirjan :
Kuolevien yksinäisyys. Teokseni ei kuvita kirjaa, mutta olen lukenut
kirjaa tehdessäni tätä teosta. Kirjan ajatukset ovat kulkeneet mukana. ~ Nella Keskisarja — Variseminen
Heikki Mäntymaalla on takanaan pitkä ja monipuolinen ura niin performanssitaiteilijana kuin taidemallinakin. Tapasin Heikin ensimmäistä kertaa kolmekymmentä vuotta sitten Galleria Katariinassa, missä tein hänestä croquis-piirustuksia.
Viime keväänä Heikki saapui työhuoneelleni croquis-malliksi Taivaalliselle Akatemialle. Mukanaan hänellä oli sama vanha penkki, joka oli rekvisiittana jo ensitapaamisellamme. Tuo penkki on seurannut Heikkiä kaikki nämä vuodet kantaen mukanaan tarinoita ja muistoja. Se on toiminut niin rekvisiittana malliposerauksissa kuin myös performansseissa sekä pesupenkkinä saunassa, ja sillä on erityinen merkitys Heikille. Penkin tarina alkoi Bodominjärven läheiseltä maatilalta, josta Heikki pyysi sitä lainaksi. Maatilallinen vastasi osuvasti: "Saat, mutta älä tuo sitä koskaan takaisin."
~ Jari Järnström — Heikin penkki
Avoinna
Galleria Longa
ke - pe 12 - 18
la & su 12 - 16
Galleria Fönari
24 | 7
Galleria Longa & Fönari
Tukkutorinkuja 6 A
00580 Helsinki
Metro: Kalasatama
(100m metrolta ja Redistä)
Kommentit
Lähetä kommentti